MIKSI ÄÄNESTÄN NIIN KUIN ÄÄNESTÄN ?
Miksi äänestän Paavo Väyrystä?
 Tulevissa
kevään 2007 eduskuntavaaleissa olen mukana valtiotieteen
tohtori, Euroopan parlamentin jäsen Paavo Väyrysen
vaalikampanjassa. Teen kaikin voimin työtä hänen
valintansa hyväksi. Miksi näin? Koska useat tahot ovat
kyselleet, että kannattaako sitä Paavoa
äänestää ja miksi minä Väyrystä
äänestän, niin koetan tällä sivulla muutamilla
sanoilla vastata kysymykseen, miksi äänestän niin kuin äänestän?Keskeisiä tekijöitä ehdokkaan henkilöä arvioitaessa ovat tietyt henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten ehdokkaan koulutus, kokemus ja ennen muuta aatteellisuus. Koulutus ei määritä ihmisen arvoa eikä eikä pitkä kokemuskaan kaikkia hyödytä. Mutta miten on Paavon laita? Tarkastellaanpa lähemmin hänen elämänvaiheitansa. Paavo on ollut naimisissa Vuokkonsa kanssa pian neljäkymmentä vuotta ja heillä on kolme lasta. Paavo ja Vuokko asuvat nykyään Keminmaassa ja isännöivät Pohjanrannan tilaa. Paavo on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori, tietääkseni ainoa tohtoritason ehdokas Lapin vaalipiirissä. Silti hän on helposti lähestyttävä, tavallinen kansanmies. Myös kokemuksensa puolesta hän peittoaa kaikki muut ehdokkaat. Parlamenttityöstä hänellä on kokemusta 37 vuoden ajalta. Vuonna 1970 hän tuli vain 23-vuotiaana valituksi eduskuntaan ja toimi kansanedustajana vuoteen 1995 saakka, jolloin hänet valittiin Euroopan parlamenttiin. Hän on toiminut opetusministerinä, työministerinä ja kolmesti ulkoministerinä. Suurta kansanliikettä, Keskustapuoluetta, Paavo Väyrynen luotsasi kymmenen vuoden ajan ja kahdesti hänet valittiin puolueen presidenttiehdokkaaksi. – Kenellä ehdokkaalla on tällaisen elämänkokemuksen pohjalta nouseva tieto hyödynnettäväksi meidän ja maakuntamme parhaaksi? Jo nuorena Paavo Väyrynen määritti aatteellisuutensa sanomalla: "Olen alkiolais-kekkoslainen." Tämä vahva aatteellinen linja on kestänyt vuosikymmenten halki. Paavo ei ole haistellut sen enempää punaisia kuin sinisiäkään tuulia, hänen tiensä on ollut vahvan Keskustan tie! Jos joku ismi pitäisi liittää Paavon alkiolaiseen ajatteluun, niin se ei ole sosialismi eikä kapitalismi, vaan ihmisyysaate - humanismi! Vastaan seuraavaksi muutamiin argumentteihin, joita minulle on esitetty. Sehän on jo vanha ukko. Eikö eduskuntaan tarvita uuden ajan miehiä eikä menneisyyden haamuja? – Paavo Väyrynen on 60-vuotias, hyväkuntoinen ja terveellisiä elämäntapoja noudattava mies. J.K.Paasikivi johti maatamme taidokkaasti vielä 85-vuotiaana. Iän myötä Paavo on ajatusmaailmaltaan jopa nuorentunut, tullut radikaaliksi. Hänen tukijoissaan on kaikenikäisiä ihmisiä, myös lukuisia nuoria. – Se tosiseikka, että jo vuonna 1970 eduskuntaan tullut Väyrynen ehti työskennellä läheisessä yhteistyössä kunnioitetun presidentti Urho Kekkosen kanssa on vain hyvä asia. Niistä kokemuksista on varmasti edelleen hyötyä. – Paavon elinvoimaisuudesta kertoo osaltaan myös se, että vaikka työ Euroopan parlamentissa on vaativaa, on hänellä riittänyt aikaa monenlaiseen muuhun hyödylliseen toimintaan. Paavo ja Vuokko Väyrynen ovat yrittäjiä, he harjoittavat hotelli-, ravintola- ja leirintäaluetoimintaa Pohjanrannan tilalla Keminmaalla. Siellä on myös Pohjois-Suomen suurin tanssipaikka. Pohjanrannan tilalla sijaitsee myös Pohjantähti-opisto sekä Paavon ja hänen perheensä omistama Keminmaan nuorisokoti, joka tarjoaa kodinomaisen kasvuympäristön monille nuorille. Lisäksi Paavo Väyrynen on tuottelias kirjailija ja kolumnisti. Mitä se Paavo Itä-Lapista vähääkään välittää? – Paavo Väyrynen oli ensi kertaa ehdolla eduskuntaan vuonna 1970 ja tuli ääniharavana valituksi. Tuolloin Itä-Lappi oli vailla omaa kansanedustajaa, kun ansiokas kemijärveläinen kansanedustaja Olavi Lahtela oli kuollut vuonna 1968 saatuaan sairaskohtauksen eduskuntatalon puhujakorokkeella. Koillis-Lapissa tuolloin vahvaa ehdokasta vaille jääneistä Lahtelan kannattajista moni löysi Paavo Väyrysestä uuden ehdokkaan samoilla hyvillä, aluepolitiikkaa vahvasti kannattavilla arvoilla. Tuosta lähtien Paavon yhteys Itä-Lappiin on ollut erityisen vahva, vaikka hän onkin kotoisin läänin toiselta laidalta. – Nykyään Paavolla on erityistä annettavaa Itä-Lapille mm. juuri hyvän Venäjän-tuntemuksensa vuoksi. Teollisuuden työpaikkojen vähentyessä matkailulla on yhä suurempi merkitys Itä-Lapin alueelle. Tämän elinkeinon kehittymistä ei ole etelässä haluttu tukea, vaan viimeksi meiltä katkaistiin yöjunayhteys, ainakin toistaiseksi. Paavon vahva tavoite on rautatien jatkaminen Kantalahteen ja sieltä Murmanskiin! Mitkä mahdollisuudet Itä-Lapille tuolloin aukeavatkaan! Jos Venäjällä on varaa sähköistää radat Jäämerelle saakka, niin meilläkö ei näitä pieniä välejä? Kyse on poliittisesta tahdosta ja sen puutteesta. Itsekin yrittäjänä Paavo ymmärtää matkailun merkityksen koko Lapille. – Lienee selvää, että kaikki lappilaiset kansanedustajaehdokkaat vasemmalta oikealle sanovat ja varmasti haluavatkin puolustaa rakasta kotimaakuntaamme. Mutta kenellä on siihen parhaat edellytykset? Meillä ei ole varaa jättää keskittämättä ääniämme Itä-Lapin ihmisten lujan puolestapuhujan, Paavo Väyrysen taakse. Eihän sitä edes tiedä, tuleeko se Suomeen takaisin. – Paavo Väyrynen valittiin vuonna 2004 edelleen Euroopan parlamentin jäseneksi. Nyt hän on suostunut ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ja hän on sanonut, ettei missään tapauksessa tule ehdokkaaksi vuoden 2009 eurovaaleihin. Viimeistään tuolloin hän palaa kotimaahan, vaikka mieluusti hän haluaisi palata jo näissä vaaleissa. – Siihen kysymykseen, aloittaako Paavo Väyrynen työnsä eduskunnassa jo tänä keväänä, annamme me äänestäjät vastauksen. Saako Paavo meiltä lappilaisilta tarpeeksi vahvan valtakirjan ajaa sinnikkäästi etujamme eduskunnassa? Mahdollisimman suuri äänimäärä, joka samalla edistää tavoitettamme neljännen kansanedustajapaikan saamiseksi Keskustalle, edistää Paavon mahdollisuuksia vaalien jälkeen sellaisille paikoille, joilta todella pystyy vaikuttamaan Pohjois-Suomen olojen kehittämiseksi. – On selvää, että Paavolla on tällä hetkellä Euroopan parlamentissa suuremmat vaikutusmahdollisuudet puolustaa Lappia kuin oppositiopuolueen rivikansanedustajalla. Ei ole mitään "Paavon ylpeyttä", että hänelle ei muka rivikansanedustajuus kelpaa. On vain järkevää hoitaa niitä tehtäviä, joissa on parhaat vaikutusmahdollisuudet asioidemme ajamiseen. Kun me äänestämme Keskustan Suomen suurimmaksi puolueeksi ja vahvistamme Paavolle annetuilla äänillämme Lapin kehittämiseen pyrkivää hyvää aluepoliittista linjaa, saamme eduskuntaan jämerän ja vahvan Lapin ihmisen äänitorven. Mutta sehän vastustaa EU:takin... – Myös minä vastustin Suomen liittymistä Euroopan Unioniin, kun asiasta käytiin kansanäänestys vuonna 1994. (Omalla vastustuksellani ei toki ollut paljon merkitystä, olin tuolloin 10-vuotias.) Paavo Väyrynen ja monet muut kriittistä linjaa edustaneet näkivät etukäteen, mihin kehitys tulee johtamaan. ETA-sopimuksen puitteissa olisi ollut saatavilla monet samat taloudelliset edut kuin mitä EU:ssa, mutta vältettävissä lukuisat haitat. – Kun Suomi kuitenkin tuli EU:n jäseneksi ja menetti sitten vielä oman markkansa, on Paavo koettanut parhaan kykynsä mukaan ajaa Suomen asioita Brysselissä, missä hän toiminut 12 vuotta Euroopan parlamentin jäsenenä. Aina ääni ei kuulu, sillä meitä on vain prosentti EU:n väkiluvusta. Paavo Väyrysen kannattama malli ns. monenkeskisten kehien Euroopasta on nykyistä liittovaltiokehitystä paljon parempi. – EU-jäsenyydessä on ollut sekä hyviä että huonoja puolia. Nykyinen liittovaltiokehitys on ollut pelottavaa. On surullista, että nykyinen hallitus on ajanut huonon EU-perustuslain ratifiointia. Paavo Väyrynen ei ole pelännyt eikä horjunut puolustaessaan maamme itsemääräämisoikeutta. Perustuslakiin hyvin perehtynyt Väyrynen onkin todennut: "Jo uuden perussopimuksen nimikin kertoo, että se tähtää unionin kehittämiseen valtioksi, liittovaltioksi." Tällainen terve, kriittinen ajattelu on erittäin kannatettavaa. Huonojen asioiden vastustaminen ei ole "änkyröintiä", vaan varsin järkevää. EU:n perustuslakisopimus heikentää vaikutusmahdollisuuksiamme mm. alue- ja maatalouspolitiikan suhteen, kun siirryttäisiin ns. ylikansalliseen yhteispäätösmenettelyyn. Tästä huolimatta suuri osa Keskustan kansanedustajista äänesti perustuslain puolesta. Paavo Väyrysen linja sen sijaan on ollut suora ja horjumaton. – Koska emme saaneet kansanäänestyksellä ottaa kantaa EU-perustuslakiin, kun hoettiin, että eduskunnan päätös riittää edustuksellisessa demokratiassa, niin silloin nämä vaalit ovat myös kannanotto EU-perustuslakiin. Jos kannatamme Euroopan valtioiden välistä hyvää yhteistyötä, mutta vastustamme itsenäisen valtion perustuslain yläpuolelle tulevaa liittovaltion perustuslakia, niin silloin meidän tulee äänestää sellaista ehdokasta, joka vastustaa kelvotonta perustuslakia ja uskaltaa myös sanoa sen ääneen. Toivottavasti tällaisia ehdokkaita on jokaisessa vaalipiirissä. Uskallan sanoa, että Paavo Väyrysestä monesti median antama kuva ei vastaa todellisuutta. Hän on leppoisa ja helposti lähestyttävä kansanmies, mutta sitkeä ja peräänantamaton, kun on kyse isänmaan ja Pohjois-Suomen etujen puolustamisesta. Kuten Urho Kekkosta, niin myös Paavo Väyrystä on pyritty nolaamaan ja häväisemään. Hänestä on kerrottu vitsejä ja häntä on naurettu. Moni menee siihen helposti mukaan osaamatta silti antaa järkevää vastausta, miksi Väyrystä pitää vihata. Varsinkin etelän suurissa kaupungeissa julkiseksi Paavon kannattajaksi ilmoittautuminen voi olla korkean kynnyksen takana ja varsin radikaali teko. Mutta joskus kannattaa olla radikaali. Henkilökohtaisesti haluan todeta, että en luultavasti olisi edes mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa ellen olisi jo varhaisesta lapsuudestani saakka seurannut Paavo Väyrysen poliittista tietä. Kaikista yksittäisistä kysymyksistä ei tietenkään voi olla samaa mieltä enkä minä ketään varauksettomasti ihaile; sellainen ei suomalaiseen mielenlaatuun oikein sovikaan. Mutta Paavo Väyrysen hyvää linjaa, itsenäisen Suomen ja kehittyvän Lapin linjaa – sitä voin varmasti tukea. Tilanne Lapissa ei ole aina kovinkaan kehuttava. Meillä on kauniit maisemat, mutta ne eivät yksin elätä. Tarvitsemme työtä ja toimeentuloa. Monet nuoret haluaisivat palata synnyinseuduilleen ja junantuomiakin tänne löytyisi, jos maakunnassa vain sallittaisiin elinmahdollisuuksia. Etelän herrat eivät tätä kovinkaan usein ymmärrä. Urho Kekkosesta on sanottu, että hän hiihti POHJOISEN Suomen kartalle. Eräs kemijärveläinen pitkäaikainen kunnallispoliitikko totesi kerran paikallislehdessä, että Suomen politiikassa on kaksi ylitse muiden: Kekkonen ja Väyrynen. Nyt jos koskaan kekkoslaista ajattelua tarvitaan, jotta elinmahdollisuuksiamme täällä pohjoisessa ei tuhottaisi. Kuuluuhan jo ääniä, että tulkaa pois loputkin sieltä, että Pähkinäsaaren rauhan rajan takana ei mikään kannata. Älkäämme siksi hajoittako ääniämme. Antakaamme vahva ääni elävän ja kehittyvän Lapin puolesta, ääni rakkaan kotimaakuntamme ja isänmaamme puolesta – se merkitsee ääntä tohtori, kansanmies Paavo Väyryselle! Janne Kaisanlahti
 Janne Kaisanlahti on kemijärveläinen keskusta-aktiivi ja kirkkovaltuutettu. Kevään 2007 eduskuntavaaleissa hän kuuluu Paavo Väyrysen laajaan tukiryhmään. |