Kouluvuosista

Peruskoulu 1991-2000

Elin lapsuuteni monen erilaisen maailman välillä. Ydinperheeseen kuulumattomana lähimmät omaiseni eivät majailleet saman katon alla. Toisaalta, lähellä oli monta paikkaa, jossa oli tervetullut. Kotini lisäksi molemmat mummolani sijaitsevat Kemijärvellä. Ja voimavara oli sekin, että minulla oli ja on vahva ja juureva, joskin monilta oksiltaan melko omaperäinen ja käppyräinenkin sukupuu. Ja aina olen saanut luottaa kaikissa olosuhteissa hyvän Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen. Sen Taivaan Isän, jota mummi opetti minut rukoilemaan omalta isältään oppimilla sanoilla.

Aloitin koulutieni 15.8.1991 lähellä kotiani sijainneessa Särkelän koulussa. Muistan monien kysymysten pyörineen mielessäni alkavan taipaleen suhteen. Opin lukemaan 4-vuotiaana, joten pikku narsistina arvelin turhautuvani aakkosten kanssa tuskailevien ikätoverieni parissa. Luulo osoittautui vääräksi. Paitsi tietojen ja taitojen suhteen, ensimmäiset luokat olivat kasvun aikaa sosiaalisessa mielessä. Lapsena minulle ei juurikaan ollut leikkitovereita, joskin täydellisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi Else-mummi järjesti minut muutamaan lastenkerhoon.

Välit opettajiini koko peruskoulun ajan olivat yleensä asialliset ja hyvät. Ala-asteella opettajinani toimivat: Tuula Nurmela 1991-93, Airi Kanniainen 1993-95 ja Jukka Haavisto 1995-97. Kolmannelle luokalle siirryin entisen seminaarin rakennukseen, joka hallinnollisesti kuului samaan Särkelän kouluun. Minun aikanani rehtorina toimi Eero Kanniainen vuoteen 1996 ja siitä eteenpäin Esa Hyvönen.

Ala-asteen päätteeksi teimme surkean luokkaretken Ouluun. Yövyimme koirankoppeihin verrattavissa mökkipahasissa. Olin kovasti protestoinut rahankeruun innottomuutta, ja siitä johtuvaa varojenpuutetta, jonka johdosta kauemmas ei päästy. Kun en suivauksissani muuta keksinyt, niin ennen lähtöä viittasin oppitunnilla itselleni puheenvuoron ja kysyin: "Onko tarkoitus, että meidät tapetaan siellä nälkään?" Tällä viittasin mielestäni liian vähäiseen ruokailujen määrään retkiohjelmassa. Kysymys oli ehkä epäasiallinen, mutta se oli kai ensimmäisiä kertoja, kun otin julkisesti kantaa yhteisten asioiden hoitoon.

Yläasteelle siirryin Lepistön kouluun syksyllä 1997. Luokanvalvojanani 1997-2000 toimi biologian ja maantiedon lehtori Timo Korva (ei kaupunginjohtaja eli ilman E:tä). Hän oli äärimmäisen tarkka ja asiansa hyvin tunteva opettaja. Myös muut kansankynttilät Lepistöllä olivat taitavia työssään. Minulle siellä opettivat mm. historiaa Raili Toivanen, matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa Tuulikki Ylikangas, äidinkieltä Marjatta Tuomi-Niemistö ja ruotsia Eeva Korpela.



Lepistön koulun 8D-luokka keräämässä rahaa luokkaretkeä varten pilkkikisoilla.

Tarmokkaan luokanvalvoja Timo Korvan eli Timmen johdolla puuhasimme leirikoulumuotoisen luokkaretken Kreetalle, Retimnoniin. Keräsimme rahaa mm. pilkkikisoilla, arpajaisilla, erilaisilla tapahtumilla, myyjäisillä ja talkoilla. Projekti oli monivaiheinen ja ryhmä kuihtui koomisen pieneksi: 5 oppilasta, 3 äitiä sekä opettaja ja hänen vaimonsa. Mutta toteutuipa tavoitteemme muiden naureskeluista huolimatta! Samalla kyllä tuli todistettua se, että jonkun asian haluaminen ja sen eteen työskenteleminen voi olla paljon hauskempaa kuin sen saaminen.

Lukioaika

Kemijärven lukio parhaalla paikallaan Hillatiellä.

Suoritin lukio-opintoni Kemijärven lukiossa. Vaikka kotikaupunkini on pieni, sen lukio on tasokas ja valtakunnallisestikin vertailukelpoinen opinahjo. Opettajakunta oli persoonallista ja kokenutta, varsinkin eräät yksilöt nauttivat suurta luottamusta meidän oppilaiden keskuudessa. Sain Kempan lukiosta hyvät eväät elämään, olen siitä ikuisesti kiitollinen. Suuri haaveeni on kirjoittaa vielä joskus Kemijärven lukion historiikki. Kun Suomen Lukiolaisten Liiton edustaja teki kierrosta Lapin lukiossa, hän ihmetteli meitä suuresti. Olimme kuulemma ainoita, jotka eivät löytäneet paljon mitään purnattavaa koulustamme. Eikä se johtunut totisesti siitä, että olisimme olleet nuoleskelijoita! Minä ainakin uskon ärsyttäneeni suorapuheisuudellani niin monia opettajia kuin sivistysosaston virkamiehiäkin, kun oppilaskunta-aktiivina otin asioihin kantaa.

Lukion rehtorina toimi minun aikanani Timo Toukomies. Suosikkiopettajani oli ruotsin lehtori Sirkka Jokitalo eli Sissi, jolle kuuluu suuri kiitos ruotsin laudaturistani. Oppilaskunnan vaaleissa 13.9.2001 sain suureksi yllätyksekseni 61 ääntä annetuista 188 äänestä (joista 6 hylättiin). Tuntui upealta saada sellainen luottamus. Vaikka en ole mikään vaatimaton ihminen, en ahnehtinut oppilaskunnan puheenjohtajan paikkaa, johon minua monet pyysivät, vaan tuin siihen tehtävään Saara Luotoa, joka tulikin valituksi. Vaalikampanjassani toimi monta aktiivista ihmistä, joiden työstä olen hyvin kiitollinen.

Lukion oppilaskuntatyö muodostui minulle merkittäväksi kasvun ajaksi. Toimin oppilaskunnan varapuheenjohtajana 2001-02 ja sihteerinä 2002-03. Hyviä yhteistyökumppaneita minulla oli tuolloin puheenjohtaja Saara Luodon lisäksi Heikki Harju, Tanja Ratavaara ja Petra Uusisalmi sekä tietysti uuttera oppilaskunnan ohjaaja, radikaali englannin lehtori Pirkko Gröötilä. Pyrimme elvyttämää vanhan teinikunnan aikaiset perinteet ja toimme kunnanisien kauhuksi lukion oppilaskunnan mukaan paikalliseen päätöksentekoon aivan kuin parhaina 70-luvun radikaalivuosina! Vastustimme kiivaasti lukion siirtämistä Särkikankaalle, sillä mielestämme Hillatiellä olivat ehdottomasti parhaat tilat lukiokoululle. Tätä kamppailua on kutsuttu lukiotaisteluksi ja jatkoin sitä vielä omien lukiovuosieni päätyttyä. Lopulta lukio kuitenkin hajasijoitettiin moneen eri rakennukseen sille sopimattomiin tiloihin. Tuntui pahalta nähdä, miten joillakin päättäjillä motiivina koulun siirtämiselle olivat vain omat esihistorialliset ennakkoluulot ja subjektiivisista kokemuksista kummunnut katkeruus ylioppilaita kohtaan. 

Ylioppilaslakin sain päähäni 31.5.2003. Kirjoitin äidinkielestä ja ruotsista laudaturin, pitkästä matematiikasta eximian, englannista ja reaalista magnan. Todistukseni keskiarvo oli 9,7 ja olin tyytyväinen. Tosin useaan kertaan olen korostanut, että koulumenestykseni avain oli hyvä opiskelutekniikka ja motivaatio; mikään työnarkomaani en ole koskaan ollut enkä halua. Ylioppilasjuhlat pidettiin isänvanhempieni omistamalla Vanhan Kiherin sukutilalla, tilaisuus oli kaikinpuolin hieno ja juhlava.



Oppilaskunta-aktiivit Saara Luoto ja Janne Kaisanlahti oppilaskunnan ohjaavan opettajan, lehtori P. Gröötilän seurassa toukokuussa 2002.



Suosikkiopettajani Sissi eli Sirkka Jokitalo, legendaarinen ruotsin lehtori. Ruotsin laudaturini on pitkälti hänen ansiotaan.