Yhteiset asiat

Olen monta kertaa elämäni aikana saanut kuulla: "Älä mene sinne tyhjää haukuttavaksi", "Ole niin ettei sulle tulis mitään vaikeuksia", "Keskity omaan elämääsi äläkä värkkää politiikassa." Mutta minähän en ole näistä ohjeista isommasti välittänyt. Olen ollut mukana monissa eri yhdistyksissä ja myös poliittisessa elämässä. Tärkeimpinä luottamustehtävinäni voinee pitää Kemijärven kaupunginvaltuuston ja kirkkovaltuuston jäsenyyksiä sekä toimintaani Keskustanuorissa ja eräissä, ainakin omasta mielestäni yleishyödyllisissä yhdistyksissä.

Politiikka, yhteiset asiat, on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistini kantaa. Vaalimainokset ja poliittiset pilakuvat kiehtoivat mieltäni jo niihin aikoihin, kun aloittelin peruskoulua. Muistan Neuvostoliiton hajoamisen ja kommunismin romahtamisen, jota meillä iloittiin. Tosin samalla muistettiin, että suurvallan naapurissa pitää muistaa oma asemansa ja että Suomen turvallisuuden paras tae on Venäjän luottamus. Urho Kekkonen oli jo pienenä sankarini, on edelleen. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa perheeni kannatti ensin Väyrystä ja sitten Rehniä. Muistan hyvin saman vuoden lokakuussa käydyn EU-kansanäänestyksen. Olin jäsenyyttä vastaan enkä ole pahemmin kantaani muuttanut sen jälkeen. Tuolloin jo oli nähtävillä se tie, joka nyt on johtanut liittovaltiokehitykseen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden murtumiseen.

Olen saanut kasvatuksen, jossa korostettiin isänmaallisuuden ja kansallishengen merkitystä. Minkään puolueen jäseniä ei silti oltu, toki kotini oli ehkä eniten keskustalaisesti suuntautunut, mutta lähisukulaisenikaan eivät aina ole äänestäneet Keskustaa. Ranuan mummini esimerkiksi oli aikanaan kova vennamolainen. Kemijärven poliittisesta historiasta löytyy sukulaisiani, mm. isomummi Huldan isä Frans Eemil Kostamovaara oli aikanaan kunnanvaltuutettu, samoin isoukkini setä K.E. Kaisamatti eli "Lanton Kalle". Sukulaistätini Kaarina Soppela tunnetaan Kemijärvellä nimillä "Rautarouva" ja "Thatcher".

Liityin Suomen Keskustan r.p:n jäseneksi 9.5.2000, pitkälti Esko Ahon presidentinvaalikampanjan innoittamana, samoin kuin äitini. Suomen Keskusta on ainutlaatuinen kansanliike, joka on pysynyt terveellä kansanvaltaisella linjalla vastustaen vuorollaan niin monarkiaa, fasismia kuin kommunismia. Keskustan arvomaailman olen kokenut Suomen puolueista itselleni läheisimmäksi. Alkiolais-kekkoslainen linja on puolueen syytä pitää aina mielessä sekä koko maan asuttuna pitäminen. Keskustassa olen ollut "Väyrysen ja Jäätteenmäen miehiä". Olen edelleenkin sitä mieltä, että upean puheenjohtajamme Anneli Jäätteenmäen olisi pitänyt jatkaa puolueen puheenjohtajana vuonna 2003. Keskustanuorissa olen toiminut vuodesta 2002 lähtien, Kemijärvellä nuorten vähäisyyden takia toiminta on ollut vaisua, mutta Lapin Keskustanuorten piirissä olemme toimineet aktiivisesti; olen ollut piirin johtokunnasta vuoden 2008 alusta lähtien.

Paavo Väyrynen sanoi eräässä puoluekokouksessa, että hänen on helpompi luetella huonoja kuin hyviä puoliaan. Niin minullekin olisi luontevalta ja kovin ihanteellisen kuvan antaminen itsestään tuntuu valheelliselta. Sokrateen sanoin: "Tiedon korkein aste on oman tietämättömyytensä tajuaminen." Tunnustan olevani särmikäs persoona, temperamentistaan tunnettujen sukuhaarojen yhdistelmä. Arvoiltani monien mielestä varmaan vähintäänkin vanhoillinen, raittiusaatteessani olen yhtä tiukka kuin Johannes Virolainen ja siitä vielä suhteellisen ylpeä. Ja on minussa jotain muutakin hyvää - olen pitänyt kiinni periaatteistani ja pistänyt itseni likoon oikeaksi kokemiani asioita ajaessani välittämättä siitä, mitä seurauksia itselleni mahdollisesti koituu.



Olin perustamassa Kemijärvelle nuorisoneuvostoa ja olin sen jäsen ensimmäisen toimintavuoden 2002-03. Huomasin, että nuorten mielipidettä ei juuri välitetä kuunnella, jos he eivät itse sitä tuo aktiivisesti esille.



EU-vaalien tuloslaskennan seuraamista Keskustan Lapin piirin vaalivalvojaisissa 7.6.2009. Vas. Lapin Keskustanuorten toiminnanjohtaja Sanna Ruokamo. Olin Anneli Jäätteenmäen tukijoita, iloitsin myös nuoren Riikka Mannerin valinnasta.

Vaaleja

Olen ehtinyt nuoresta iästäni huolimatta olla mukana useissa vaaleissa, joko ehdokkaana tai tukimiehenä.

KUNNALLISVAALIT 2008



Tulin ensi yrittämältä valituksi Kemijärven kaupunginvaltuustoon 68 äänellä. En ensin aikonut lähteä ehdokkaaksi, sillä en halunnut hajottaa äitini ääniä. Hän kuitenkin pyysi minua ehdolle useita kertoja ja suostuin muutama päivä ennen vaaleja. Tulimme molemmat valituksi. Vaalit olivat raskas koettelemus, taustalla oli Stora Enson surullinen päätös Kemijärven sellutehtaan lopettamisesta. Olin siihen saakka luullut puolustavani kotiseutuani sen, minkä suinkin jaksan ja osaan, mutta koska en voinut hyväksyä kaikkia ns. massaliikkeen menettelytapoja, kuten yksityiseen omistusoikeuteen kajoamista ja liikkeen politisoimista, niin minut, äitini ja eräät muut ehdokkaat leimattiin "hallituksen käskyttämiksi" ja "tehtaan lopettajiksi". Taustalla oli häikäilemätön valtapolitiikka. Mutta siitäkin on pitänyt mennä eteenpäin. Valtuustossa haluan perehtyä asioihin parhaani mukaan ja muodostaa kantani itsenäisesti. En ottanut lautakunta- yms. paikkoja vastaan, vaan kerroin ryhmälleni, että mikäli 2. varavaltuutetuksi valittu keskustanuori Iiris Jakola pääsee sivistyslautakuntaan, niin en tule vaatimaan itselleni paikkoja. Näin kävikin.

KIRKOLLISKOKOUKSEN MAALLIKKOEDUSTAJIEN VAALIT 2007

Janne Kaisanlahti tuo kirkon päätöksentekoon tuoretta näkemystä ja vahvan innostuksensa. Janne pitää esillä kristillisiä arvoja niin vaikuttamistyössä kuin omassa elämässäänkin. Kirkolliskokoukseen tarvitaan pätevä henkilö edustamaan meitä nuoria! Hanna Plosila kauppatiet. yo. Rovaniemi

Olin ehdokkaana Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokoukseen. Äänioikeutettuja olivat kaikki kirkkovaltuutetut hiippakunnittain. Tiesin etukäteen, että mahdollisuuteni ovat vähäiset, sillä Kemijärveltä minulle ei ollut tukea odotettavissa. Minähän hyväksyn naispappeuden, jota Kemijärvellä paljon vastustetaan. Mutta minä en kysellyt keneltäkään lupia ehdokkuudelleni, vaan kun muita nuoria ehdokkaita ei löytynyt näiltä selkosilta, niin annoin suostumuslappuni ja sillä hyvä. Kemijärveltä valittiin kirkkovaltuuston pj. Timo Alaräisänen, joka sai 55 ääntä ja minä 38. Tulin 3. varasijalle. Olin kuitenkin ainoa ehdokas Oulun hiippakunnassa, joka sai ääniä jokaisesta rovastikunnasta, siis pohjoisesta Lapista Pohjanmaan lakeuksille saakka. Kannatukseni oli siis laaja, mutta ohut.

KIRKOLLISVAALIT 2006



Tulin valituksi Kemijärven ev.lut. seurakunnan kirkkovaltuustoon ensi yrittämällä. Sain 97 ääntä ja tulin Kemijärven ääniharavaksi. Minut valittiin myös lähetystyön johtokunnan puheenjohtajaksi. Kirkkovaltuustotyöstäni kerron enemmän täällä.

TUKIMIEHENÄ

Olen ollut Kemijärven kunnallisvaaleissa 2000 ja 2004 äitini Tarja Kaisanlahden tukiryhmässä, ja myös 2008, vaikka olin itsekin ehdokkaana. Äitini vaalityötä olen tukenut myös hänen ollessaan ehdokkaana Koillismaan Osuuskaupan sekä Pohjolan Osuuspankin vaaleissa. Eduskuntavaaleissa 2003 olin Päiviö Karttusen tukijana ja 2007 Paavo Väyrysen. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tein vaalityötä myös Keskustanuorten Susanna Viitalalle. Keskustan puoluekokouksista mainittakoon mm., että olen puoluekokousedustajana ollut äänestämässä Jarmo Korhosta Keskustan puoluesihteeriksi vuosina 2006 ja 2008.