henkilötiedot arvoista kirkkovaltuustotyö materiaalia kirjoituksia


Kerron tällä sivulla kirkkovaltuustotyöhön liittyvistä asioista.

Tulin valituksi Kemijärven seurakunnan kirkkovaltuustoon marraskuussa 2006 pidetyissä vaaleissa. Saamani luottamus sai minut pohtimaan, miten voin vastata ihmisten odotuksiin. Kirkon tärkein tehtävä on tietysti evankeliumin ilosanoman levittäminen, joka on myös jokaisen kristityn tehtävä. Kuitenkin kirkkovaltuutetuilla on vastuu seurakunnan hallinnon järjestämisestä niin, että paitsi evankelioimistyö, myös kaikki muu seurakunnan työ voidaan suorittaa mahdollisimman hyvin.

Kirkkovaltuutetun tehtävää ei ole perinteisesti pidetty kovinkaan tärkeänä, ainakaan verrattuna esim. kunnanvaltuutettuihin. Toivon, että osaan asennoitua tehtävääni siten, että kirkkovaltuutetun valtakirja ei ole minulle vain "yksi kohta lisää ansioluettolassa". Olen sanonut, että kirkkovaltuutettu on saanut vapaissa vaaleissa seurakuntalaisilta mandaattinsa; siksi hänen on oltava aloitteellinen ja aktiivinen, äänenkäyttö ei saa jäädä kokouksissa vain virrenveisuuseen.

Hautausmaatyöryhmän toiminnasta

Vuoden 2009 aikana hautausmaatyöryhmä on tehnyt esityksiä

Sen verran konkreettisia aikaansaannoksia on tullut, että Honkakankaan hautausmaalle on loppukesästä saatu yleisökäymälä, jonka ulkoasu soveltuu hyvin hautausmaaympäristöön. Olen iloinen, että joskus näkee jotain konkreettisiakin tuloksia työlleen!

Mielestäni seuraavat tärkeimmät kysymsket ovat sankarimaan kivien kultaus, uurnalehdon perustaminen sekä Honkakankaan hautausmaan kiviaidan korjaaminen.

Kirkkovaltuuston kokouksesta 9.9.2008

lainaus nettipäiväkirjastani

Eilen illalla pidettiin Kemijärven kirkkovaltuuston kokous, jossa käsiteltiin monenlaisia asioita. Huomasin, että on viisaampaa nukkua yön yli ennen kuin alan kommentoida kokouksen tapahtumia. Rehellisesti voin sanoa, että minulle jäi kokouksesta monesta syystä todella paha mieli. Koska kirkkovaltuuston kokouksissa ei yleensä ole yleisöä ja lehdistössäkään kokousten kulkua ei yleensä isommin uutisoida, niin haluan tällä palstallani kertoa, miten koin kokouksen tapahtumat. Kirkkovaltuusto on seurakunnan ylin päättävä elin ja sen kokoukset eivät ole sentään mitä tahansa kahvikekkereitä.

Kokouksessa esillä oli kolme merkittävää asiaa, jotka herättivät mielipide-eroja. Ensinnäkin seurakunnan luottamushenkilöiden palkkioiden korotus, toiseksi hautausmaa-asiat ja kolmanneksi itse asiassa kokouksen jälkeen pidetty esittely uudesta metsähoitosuunnitelmasta Ailangan alueelle.

Kokouspalkkioista

Kirkkoneuvosto esitti yksimielisesti kirkkovaltuustolle, että kokouspalkkioita nostetaan. Päätöksen perusteena oli esityslistan mukaan: "Kirkkoneuvoston kokouksessa 22.4.2008 kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja ilmoitti kirkkoneuvostolle että muutamat kirkkovaltuutetut ovat kiinnittäneet huomiota kokouspalkkioiden pienuuteen." Uudessa esityksessä kirkkovaltuuston puheenjohtajalle maksetaan 60 tai 80 euroa kokouksen pituudesta riippuen ja luottamushenkilöille 30 tai 40 euroa.

Täytyy sanoa, että olin enemmän kuin ihmeissäni, että tällainen esitys tuodaan päätettäväksi kesken valtuustokauden. Puheenvuorossani kysyin ensinnäkin, keitä ovat nämä kirkkovaltuutetut, jotka haluavat lisää rahaa. Ketäänhän ei ole pakotettu kirkkovaltuustoon, jokainen on vapaaehtoisesti allekirjoittanut ehdokassuostumuksen ja eniten ääniä vaaleissa saaneet ovat tulleet valituiksi. No, nimiä näistä aloitteen tekijöistä ei sanottu, ainoastaan puhuttiin "eräistä kirkkovaltuutetuista". Mielestäni on outoa, että julkiseen tehtävään valitut henkilöt eivät voi toimia omilla nimillään. Kun asioita on haluttu käsittelyyn, niin aloitteita on tähän asti tehty omilla nimillä.

Tietysti on niin, että työmies on palkkansa ansainnut ja inflaatio nakertaa ostovoimaa. Kokouspalkkiot ovat meillä pienemmät kuin monissa seurakunnissa. Mutta sittenkin mielestäni on moraalisesti arveluttavaa korottaa omia palkkioitaan. Kirkkovaltuusto on toki seurakunnan ylin toimielin, joten mikään muu taho ei voi tarkistaa palkkiosääntöä. Siksi oikea ratkaisu olisi ollut päättää korotukset tulemaan voimaan seuraavan valtuustokauden alusta. Uskon, että meidän seurakunnan luottamushenkilöiden tulisi kaikessa vajavaisuudessammekin näyttää esimerkkiä muille. Millaisen esikuvan me kirkon edustajina annamme päätöksenteon arvoista korottamalla omia palkkioitamme?

Äänestyksessä esitykseni hävisi äänin 13-7, 1 tyhjä. Omien palkkioiden korottamista kannattivat: Timo Alaräisänen, Helena Jounila, Leena Juujärvi, Tuulikki Juujärvi, Esa Kangas, Raimo Kerkelä, Irma Kortelainen, Eino Majava, Maire Markkanen, Juha Narkilahti, Liisa Pauna, Kaisa Perttunen ja Aune Severinkangas. Palkkiosäännön astumista voimaan vasta seuraavalle valtuustokaudelle vuoden 2011 alusta eli palkkioiden korottamista nykyisen valtuustokauden osalta vastustivat: Eila Hyvönen, Janne Kaisanlahti, Ritva Kajasviita, Timo Kyyhkynen, Irja Uusisalmi, Unto Vihriälä ja Unto Viitamäki. Tyhjää äänesti Hilma Alanne. Poissa kokouksesta olivat Aila Kaisanlahti, Riitta Latvakoski, Kristiina Lautamo, Jari Luoma-aho, Silja-Kaisa Pöyliö ja Vuokko Salminen. Heistä Salminen ei ollut ilmoittanut poissaolostaan ja Luoma-aho oli ilmoittanut tuntia ennen, joten heidän tilalleen ei ollut kutsuttu varajäseniä.

Asiaa käsiteltäessä käytettiin monia mielenkiintoisia puheenvuoroja. Eräässä perusteltiin korotuksia bensiinin hinnan nousulla. Kuitenkin matkakorvaukset maksetaan erikseen oman auton käyttämisestä, siis kokouspalkkioiden lisäksi. Sitten sanottiin, että jos ei halua korotusta, niin senhän voi lahjoittaa haluamalleen taholle. Sekin on ihan totta, mutta eihän tässä siitäkään ollut kyse.

Uurnalehdosta

Vuoden 2007 toukokuussa Irma Kortelainen ja allekirjoittanut jätimme aloitteen hautausmaiden kehittämisestä Kemijärvelle. Aloitteen johdosta perustettiin työryhmä, joka on ottanut vastaan seurakuntalaisten mielipiteitä. Palautteen seurauksena työryhmä on esittänyt mm. sankarimaan hautakivien kunnostamista, joka tapahtuu ensi talvena, Honkakankaan sortuneen kiviaidan korjaamista ja yleisökäymälän hankkimista Honkakankaalle ym. Näisä asioista vallinnee käsittääkseni yksimielisyys seurakunnassa, ideat ovat hyödyllisiä ja ne toteutetaan.

Kirkkoneuvosto onkin pitänyt työryhmän esityksiä toteuttamiskelpoisina lukuunottamatta esitystä uurnalehtoalueen perustamiseksi. Kirkkoneuvoston puheenjohtaja, kirkkoherra Marjokorpi oli esittänyt, että uurnalehtoaluetta ei perusteta, "koska hautausmaa-alueita seurakunnalla on riittävästi". Kirkkoneuvoston pöytäkirjan mukaan neuvoston jäsenet Esa Kangas, Eino Majava ja Raimo Kerkelä ovat yhtyneet kirkkoherra Marjokorven esitykseen.

Käytin eilisessä kokouksessa puheenvuoron, jossa kerroin kantanani, että peruste hautausmaa-alueiden riittävyydestä ei ole asiaan liittyvä, koska esityksen tarkoituksena ei ole ollut tilanpuutteeseen vastaaminen. Uurnahautaukset ovat yleistyneet ja samalla on yleistynyt käytäntö, että uurnia ei sijoiteta arkkujen sekaan, vaan niille on varattu omat erityiset alueensa hautausmailta. Tietysti monet haluavat uurnat perhehautoihin, joihin on aiemmin arkkuhaudattu, ja se on ihan oikein. Mutta kaikilla ei ole perhehautoja. Ei tunnu ihan järkevältä, että uutta uurnahautaa varten tulisi varata ns. arkkuhautapaikka.

Työryhmässä tarkoituksemme uurnalehdon perustamiseksi oli juuri se, että tällaisen alueen perustaminen kohentaisi olemassa olevien hautausmaiden yleisilmettä. Kemijärvellä olisi kaksikin vaihtoehtoa: joko Honkankaan hautausmaan vanhan puolen oikea etunurkka, joka on tyhjänä, tai vanha kirkkomaa. Monet haluavat kirkkomaalle, historialliselle hautausmaallemme järven rannalle, mutta kaikilla ei ole siellä vanhoja sukuhautoja ja uusia hautoja ei sinne enää mielellään avata. Mutta mitä jos kirkkomaalle perustettaisiin uurnalehto? Tätä kautta vanha, arvokas kirkkomaamme saisi uutta käyttöä, alueen yleisilme kohentuisi ja uskon, että koko hautausmaa tulisi paremmin hoidettuun kuntoon.

Kirkkoherra Lasse Marjokorpi totesi kokouksessa puheenvuoroni jälkeen, että kristillinen perinne on kannattanut maahan hautaamista ja että ne, jotka eivät ole kristittyjä, haluavat mielellään nähdä sirottelupaikkoja. Vastasin tähän, että minulla on se käsitys, että uskoviakin ihmisiä on uurnahaudattu ja että vaihtoehtoja on tarjottava, koska hautaustoimilaki pitää kumpaakin hautaustapaa samanarvoisena. Toivottavasti kukaan ei minua sentään vielä julista pakanaksi sillä perusteella, että olen kannattanut täysin normaalia, monissa seurakunnissa käytössä olevaa käytäntöä erillisestä uurnalehdosta. Sitä paitsi en ole puhunut mitään sirottelupaikoista, vaan uurnalehdosta, jossa uurnat lasketaan maahan ja uurnan kohdalle maan päälle tulee hautakivi perinteiseen tapaan.

Sinällään en ole mikään uurnauksen puolestapuhuja. Kun minun aikani tulee lähteä, tulee minut laskea Honkakankaalle sukuhautaan perinteellisessä arkussa. En kuitenkaan ymmärrä, mitä pahaa olisi uurnalehdon perustamisessa. Sehän ei maksaisikaan seurakunnalle mitään. Varattaisiin vain sopiva alue tarkoitusta varten. Vanha kirkkomaa ei saa olla vain vanhojen, siellä nyt hautapaikat omistavien sukujen yksinoikeudella käyttämä, vaan uurnalehdon kautta voitaisiin avata mahdollisuus ottaa uutta käyttöä tälle perinteikkäälle alueelle.

Niinpä tein esityksen, että kirkkovaltuusto ottaisi kannan: työryhmä jatkaa työtään selvittäen, millaisia käytäntöjä uurnalehtojen osalta on olemassa eri puolilla maata ja tekee aikanaan asiasta esityksen kirkkoneuvostolle ja kirkkovaltuustolle. Työryhmätyöskentely ei ole maksanut mitään, koska minä ja Irma emme ole perineet kokouksista ja katselmuksista euroakaan. Eila Hyvönen ja Irma Kortelainen kannattivat esitystäni. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Timo Alaräisänen ei suostunut ottamaan kuitenkaan esitystä käsittelyyn, koska hänen mukaansa kyseessä oli tiedoksiantoasia eikä asiaa, jota neuvosto ei ole valmistellut, voi ottaa käsittelyyn. Koska asia oli kuitenkin tuotu kirkkovaltuuston käsittelyyn, sille olisi mielestäni tullut antaa mahdollisuus kannanmuodostukseen ja kannatettu ponsiesitykseni olisi tullut käsitellä. Kaupunginvaltuuston kokouksessa vastaava esitys olisi ilman muuta jouduttu käsittelemään. Mahdollistavatko kirkon säännökset toisenlaisen menettelyn, myönnän suoraan, etten varmasti tiedä, mutta otan selvää.

Ailangan metsistä

Kirkkovaltuuston kokouksen päätyttyä iltakoulumuotoisesti valtuustolle oli kutsuttu esiintymään metsäalan opiskelija, joka oli opinnäytetyönään laatinut suunnitelman Ailanganniemen metsien hoidosta.

Kirkkovaltuusto on aikanaan tehnyt lainvoiman saaneen päätöksen Ailangan metsien suhteen. Suunnitelman teki Metsäkeskus. Olin aivan yllättynyt, miten jo päätetty asia tuotiin uudestaan esiin. Uusi suunnitelma poikkesi radikaalista voimassa olevasta päätöksestä, hakkuiden määrä oli pudonnut lähes neljännekseen.

Asian taustahan on toki kaikkien tiedossa. Pitkän väännön jälkeen aikanaan päästiin lainvoimaiseen päätökseen. Metsäkeskuksen asiantuntijat laativat hyvän suunnitelman, jossa oli nimenomaan noudatettu kirkkovaltuuston ohjeistusta: Ailanganniemen erityisarvot on huomioitava ja hakkuissa on pyrittävä maltillisuuteen. Suunnitelma oli monenlaisten kompromissien tulos. Päätöstä ei kuitenkaan pantu toimeen, koska se ei miellyttänyt kirkkoherraa ja eräitä muita henkilöitä, vaan asiassa on erilaisten verukkeiden nojalla vitkuteltu vuosikausia.

Ailangan metsiä koskeva kysymys on vähän kuin kaupungin hallinnossa aikanaan lukionsiirto. Se tuotiin monta kertaa esille, lainvoimaisia päätöksiä ei kunnioitettu, vaan asiaa jyrättiin niin kauan, että valtuustosta löytyi enemmistö viranhaltijoiden mielipiteen taakse. Samaa tehdään nyt seurakunnassa, jossa monet luottamushenkilöt ovat kaupungin johtavia virkamiehiä tai kaupunginvaltuutettuja. Kirkkovaltuustolle luodaan mielikuvaa, että aiempi päätös on luontoarvojen vastainen ja nyt tarvitaan uusi kompromissipäätös. Tehdäänkö niin monta kompromissia, että lopulta ei hakata kuutiotakaan ja seurakuntalaisten yhteinen omaisuus haaskaantuu. Voi kun tässä olisikin kyse luonnonsuojelusta, mutta kasvunsa lopettaneiden puiden säilöminen ei sitä ole. No tokihan luonto harvoo puustoa itsekseen, kun tykkylumi taittaa riukuja talvi toisensa jälkeen.

Kenen kanssa kompromisseja edes tarvitaan, kun valtuusto on ylin päättävä elin? Tai ainakin sen pitäisi olla. Mutta onko se sitä sen enempää seurakunnassa kuin kaupungissakaan?

Kirkkoneuvoston ja kirkkoherran olisi tullut saattaa lainvoimainen päätös täytäntöön. Sen sijaan asiaa näytetään hidastelevan niin kauan, että löytyy sellainen valtuusto, joka on valmis muuttamaan aiemman päätöksen.

Minä olen ensimmäisen kauden kirkkovaltuutettu, en ole metsäasioissa asiantuntija. Mutta luotan tässä Metsäkeskuksen ammattitaidolla tekemään suunnitelmaan ja metsäasioissa pitkän kokemuksen omaaviin kirkkovaltuutettuihin. Eilen illalla pitkään mielin, että oli todella suuri vahinko, että Eeva Moilanen jäi pois kirkkovaltuustosta viime vaaleissa. Hän oli sellainen nainen, joka "ei vaiennut seurakunnassa", vaan otti asioista selvää ja uskalsi kyseenalaistaa. Sellaisia upeita naisia tarvittaisiin myös kaupunginvaltuustossa enemmän!

Hautausmaista

Hautausmaatyöryhmä on päättänyt työnsä ja jättänyt lausuntonsa seurakunnan luottamuselimille. Kiitos kaikille palautteen antajille! Palautteen johdosta yhteenvetona voi todeta, että mitään suurta kriisiä hautausmailla ei ole, mutta epäkohtia kuitenkin on olemassa. Varsinkin Honkakankaan hautausmaan yleisilme on ajan saatossa nuutunut. Ensimmäiset toimenpiteet, joihin hautausmaiden suhteen ryhdytään, ovat sankarihautausmaan kivien kultaus ensi talven aikana, mistä kirkkoneuvosto on tehnyt periaatepäätöken, sekä yleisökäymälän pystyttäminen Honkakankaan hautausmaalle. Työryhmä esittää seurakunnan luottamuselimille myös Honkakankaan kaatuneen vanhan kiviaidan kokoamista uudelleen sekä suunnittelutyön aloittamista uurnalehdon perustamiseksi Kemijärvellä. Jälkimmäistä on kaavailtu niin Honkakankaan hautausmaalle nyt tyhjänä olevaan tilaan heti vanhan puolen sisäänkäynnin oikealla puolella tai vanhalle kirkkomaalle.

Oma kantani muuten on, että ns. kanaverkkoaita ei ole sopiva Honkakankaan hautausmaalla, vaan tilalle olisi saatava puuaita siitä alkaen, mihin kiviaita loppuu. Osa palautteesta oli kanssani samaa mieltä, mutta oli myös sellaisia mielipiteitä, että nykyinen aita on siltä osin hyvä.

Kirkkovaltuuston kokouksesta 28.5.2008

lainaus nettipäiväkirjastani

Tulin iltapäivällä Rovaniemeltä Kemijärvelle ja melkein heti oli kirkkovaltuuston kokous edessä. Hetken jo poistuneelta vaikuttanut räkätauti on iskenyt uudestaan, mutta kun nyt kuitenkin tolpillani pysyn, niin menin tietenkin kokoukseen. Käsiteltävänä asiana oli mm. viime vuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyntä.

Saimme myös aikaiseksi äänestyksen, ensimmäistä kertaa tällä valtuustokaudella. Joskus on sanottu, että seurakunnan hallinnon sopuisuudesta kertoo se, että koskaan ei äänestetä. Mutta en tiedä, onko sekään aina hyvä asia. Tietysti suurin osa asioista hyväksytään sellaisenaan, mutta on myös asioista, joista joskus tulee näkemyseroja. Silloin on parasta äänestää. Demokratia on demokratia seurakunnassakin. Eikä äänestys sitä välttämättä tarkoita, että kokouksesta silti vihassa lähdettäisiin ja vastapuoleen suuttuneina, vaikka olisikin äänestetty eri tavalla. Minulle ainakin jäi sellainen kuva, että oikein hyvillä mielin tuostakin kokouksesta itse kukin kotiinsa lähti.

Esitin, että kirkkovaltuusto ottaisi kiireellisenä asiana päätettäväksi sellaisen esityksen, että Kemijärven seurakunta järjestäisi kesällä hengellisen hartaus- ja keskustelutilaisuuden, johon kutsuttaisiin ainakin Pelkosenniemen, Sallan, Posion ja Sodankylän kirkkoherrat. Tilaisuuden tarkoituksena olisi ollut keskustella yhtäältä niistä haasteista, joita seurakunnat kohtaavat nykyisissä pohjoisissa oloissamme muuttotappion vallitessa ja toisaalta naapuriseurakuntiemme verrattain vähän aikaa virassaan toimineet kirkkoherrat tutustuisivat entistä paremmin seurakuntaamme ja sen toimintaan. Esitin myös, että tilaisuus olisi yleisölle avoin. Mielestäni olisi hyvä, että seurakunta järjestäisi myös totutuista kaavoista poikkeavia tilaisuuksia ja seurakuntien välisen yhteistyön korostaminen tällä ei olisi mielestäni ainakaan pahitteeksi.

Valtuutetut Irma Kortelainen (kok.) ja Eila Hyvönen (sd.) kannattivat esitystäni. Kirkkoherra Lasse Marjokorpi puolestaan sanoi, että ei vastusta sinällään itse asiaa, mutta pitää kirkkovaltuustoa vääränä foorumina ja että kesällä ei ole tarpeeksi työntekijöitä valmistelemaan ja toteuttamaan tilaisuutta. Eräät kirkkovaltuutetut ihmettelivät, miksen tehnyt asiasta aloitetta neuvostolle, vaan pyrin tuomaan sen suoraan kirkkovaltuustoon. No, syyhän on se, että tein esim. seurakunnan Internet-sivuja koskevan aloitteen puolitoista vuotta sitten ja sitä ei ole vieläkään mikään toimielin käsitellyt. Samoin on unohtunut jonnekin Eila Hyvösen seurakunnan tiedotuslehteä koskeva aloite.

Käydyssä keskustelussa tuli esille mm. että syksyllä järjestetään kirkkovaltuutetuille koulutustilaisuus, jonne kutsutaan myös muiden seurakuntien kirkkovaltuutettuja. Tämä tuntui kovasti ilahduttavan valtuutettujamme ja hyvä niin. Mutta en oikein ymmärtänyt näiden kahden tapahtuman rinnastamista. Enhän minä esittänyt mitään pienen piirin koulutusta, vaan avointa yleisötilaisuutta, jossa saataisiin näinä vaikeina aikoina tavata eri seurakuntien sielunpaimenia ja keskustella seutukuntaamme koskevista yhteisistä asioista. Muutaman tunnin tilaisuus kahvin ja pullan kera ei olisi monta työtuntia keneltäkään vienyt, niin ylityöllistetty ei seurakunnan henkilökunta voi olla.

Näki selvästi, että ehdotukseeni suhtauduttiin vähän kuin kiusaantuneesti, että eikö tuo nyt voisi vetää sitä pois, jottei tarvitsisi äänestää. Eräs kirkkovaltuutettu mm. sanoi, että kyllä viranhaltijat päättävät tilaisuuksista eikä valtuusto. Näinhän se pääsääntöisesti onkin. Mutta minusta on myös oikein hyvä, että nykyisessä kirkkovaltuustossa on valtuutettuja, jotka haluavat olla kantamassa vastuuta seurakunnan toiminnasta ja tuomassa esille ideoita muullakin tavalla kuin istumassa kokouksissa hiljaa ja juomalla ilmaista kahvia.

Esitykseni hävisi äänin 16-5. Minulta on jo ehditty kysyä, että hävisikö ehdotukseni sen takia, että se olisi merkinnyt naispapin kutsumista Kemijärvelle. Sitä on kysyttävä esitystä vastaan äänestäneiltä. Voin sanoa, että olen kyllä pystynyt hyvään yhteistyöhön Kemijärven seurakunnassa myös niiden tahojen kanssa, jotka ovat vastustavalla kannalla naispappeuteen nähden.

Aloitteitani

Kirkkovaltuutetulla on lainsäädännön mukaan oikeus tehdä aloitteita saattaakseen haluamansa asiansa käsittelyyn. Ennen tätä valtuustokautta kuluneiden 20 vuoden aikana on saamieni tietojen mukaan tehty Kemijärven seurakunnassa vain yksi aloite. Kirkkovaltuustoaloitteiden tekeminen on tietysti vain yksi vaikutustapa eikä sen määrä sellaisenaan kerro mitään kirkkovaltuuston aktiivisuudesta. Kuitenkin pidin ihmeellisenä, että aloitteita ei ole tehty. Vuoden 2007 alusta onkin siirrytty uuteen käytäntöön. Useat kirkkovaltuutetut ovat tehneet monia hyviä aloitteita, jotka toivottavasti johtavat toimenpiteisiin. Omat aloitteeni on julkaistu tässä.

ALOITE KEMIJÄRVEN HAUTAUSMAIDEN KEHITTÄMISESTÄ (29.5.2007)

Varsinkin viime kesänä ja edellisten seurakuntavaalien alla Kemijärvellä käytiin yleistä keskustelua hautausmaiden tilasta, erityisesti Honkakankaan hautausmaan osalta. Asia on monille ihmisille tärkeä.

Esitämme, että seurakunta ilmoittaa ottavansa vastaan seurakuntalaisten ja hautausmaille haudattujen omaisten parannusehdotuksia ja mielipiteitä hautausmaita koskien. Esitämme, että asiaa varten perustetaan työryhmä, joka esim. vuoden loppuun mennessä kokoaa esitetyt mielipiteet ja tekee niiden pohjalta mahdolliset esitykset kirkkoneuvostolle ja -valtuustolle. Esitämme lisäksi, että kirkkoneuvosto käsittelee asian mahdollisimman pian, ilmoittaa seurakuntalaisille sopivalla tavalla, että mielipiteitä otetaan vastaan ja tuo työryhmän valintaa koskevan asian seuraavaan kirkkovaltuuston kokoukseen.

Kyseinen asia on omiaan lähentämään seurakuntalaisia ja seurakunnan hallintoa. Tämä on yksi tapa osoittaa myös se, että seurakunta on kiinnostunut seurakuntalaisten mielipiteistä seurakunnan päätöksenteossa.

 Kemijärvellä, 29.5.2007

 Janne Kaisanlahti         Irma Kortelainen

Aloitteen johdosta kirkkoneuvosto perusti toimikunnan kartoittamaan mielipiteitä koskien seurakunnan hautausmaita. Toimikunta on kokoontunut useita kertoja, käynyt hautausmaalla ja ottanut vastaan palautetta. Toimikunta tulee tekemään aikanaan luottamuselimille esityksen mahdollisista parannusehdotuksista. Hautausmaa-asian käsittely oli yksi asia, jonka lupasin kirkollisvaaleissa toteuttaa, mikäli tulen valituksi.

ALOITE SEURAKUNNAN INTERNET-SIVUJEN KEHITTÄMISESTÄ (19.2.2007)

Kirkkojärjestyksen 4 §:n mukaan: Jos kirkkovaltuuston jäsen haluaa saattaa jonkin asian valtuuston käsiteltäväksi, on hänen tehtävä siitä kirjallinen esitys valtuuston puheenjohtajalle, jonka on viivytyksettä toimitettava se kirkkoneuvoston valmisteltavaksi.

Niinpä esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Internetin merkitys tiedonvälityksessä on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Yhä useampi ihminen käyttää Internetiä päivittäin. On jopa sanottu, että Internet on nykypäivänä yksi evankelioimisen väline, kun sitäkin kautta pelastussanomaa voidaan levittää eteenpäin.

Myös Kemijärven seurakunta on avannut omat Internet-sivunsa osoitteessa: http://www.kemijarvi.seurakunta.net/. Tämä on hyvää kehitystä. Sivuilta on luettavissa mm. Kemijärven kirkossa pidetyt saarnat. Käytyjen kirkollisvaalien alla siellä julkaistiin mm. ehdokaslistojen yhdistelmä ja vaalien jälkeen jokaisen ehdokkaan saama äänimäärä. Tämä oli tiedonvälityksen kannalta tärkeää, sillä kokonaisuudessaan vaalituloksia ei julkaistu muissa medioissa, vaikka vaalit ovat mielestäni tärkeät vaalit siinä missä kunnallisvaalitkin.

Tätä hyvää tiedottamislinjaa on mielestäni jatkettava ja edelleen kehitettävä. Esitänkin, että kirkkovaltuusto päättää, että julkisuusperiaatteen mukaisesti kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston pöytäkirjat aletaan säännöllisesti julkaista seurakunnan Internet-sivuilla. Näin ihmiset saavat tietää, mitä on päätetty ja ovatko valtuutetut osallistuneet kokouksiin. Lisäksi sivuilla voisi julkaista luottamushenkilöiden yhteystiedot, jotta ihmiset tarvittaessa voisivat ottaa yhteyttä valitsemiinsa edustajiinsa.

Lisäksi esitän, että seurakunnan työntekijät laativat sivuille kuvauksen seurakunnan eri työmuodoista omista vastuualueistaan, kuten diakoniatyö, nuorisotyö, lapsityö, lähetystyö, jumalanpalveluselämä, evankelioimistyö, rippikoulutyö. Sivuilla voisi kertoa konkreettisesti, mitä nämä työmuodot Kemijärvellä pitävät sisällään. Esim. Sallan seurakunnan kotisivuilla näin on tehty ja lopputulos on mielestäni onnistunut.

Vaikka em. esityksillä ei saisi ihmeitä aikaan, niin tiedottamisen parantaminen on omiaan madaltamaan ihmisten kynnystä lähestyä seurakuntaa ja tulla mukaan sen toimintaan.

Janne Kaisanlahti

kirkkovaltuutettu

Tämän aloitteen johdosta mm. kirkkovaltuuston ja -neuvoston pöytäkirjat alettiin julkaista Internet-sivuilla. Kuvauksia eri työmuodoista sen sijaan ei ole ainakaan vielä ilmaantunut. Minusta ne olisi hyvä sinne lisätä, jotta ihmiset saisivat myös Internet-sivuilta

Aloitteeni herätti myös jonkin verran väärinkäsityksiä, joista olen pahoillani. Vielä vuotta myöhemmin sain sellaisen käsityksen, että jotkut luulivat edelleen, että olisin ehdottanut tiedottamisen keskittämistä vain Internetiin! Tätä en tietenkään ole tehnyt. Kemijärven seurakunta tiedottaa edelleen molemmissa paikallislehdissä tapahtumistaan. Internet-tiedottaminen on vain perinteisen tiedottamisen lisänä, kuten nykyaikana kuuluukin olla. Ei se ole mistään pois.
 

ALOITE KOSKIEN SEURAAVAA KIRKKOVALTUUSTON KOKOUSTA (27.9.2007)

Esitän kunnioittavasti seuraavaa:

1.) Esitän, että seuraavassa kirkkovaltuuston kokouksessa järjestetään kirkkovaltuuston valokuvaus. Koska kuluneen vuoden merkittävän tapahtuma seurakunnassa on ollut seurakuntatalon suuren peruskorjaustyön valmistuminen, niin seurakuntatalon uusittu sali on mielestäni sopivin paikka tähän tarkoitukseen. Kirkkovaltuutetuille jäisi näin mukava muisto valtuustoon kuulumisestaan. Esitän, että kuvaus suoritetaan digikameralla ja kuvat kehitetään mahdollisimman edullisesti. Esitän lisäksi, että kuvan haluavilta valtuutetuilta ja luottamushenkilöiltä peritään esim. kolmen euron maksu kuvasta ja maksun ja hinnan välinen erotus lahjoitetaan seurakunnan lähetystyön hyväksi. Koska yhden kuvan hinta on reilusti alle euron kehittipä sen missä tahansa, niin jos jokainen valtuutettu lunastaa kuvan, saadaan lähetystyön hyväksi näinkin pienellä tavalla jo 50 euroa.

2.) Kirkkovaltuuston kokouksesta 26.9. oli poissa viisi kirkkovaltuutettua eikä heidän tilalleen ollut kutsuttu varavaltuutettuja, koska valtuutetut eivät olleet ilmoittaneet poissaolostaan tai eivät olleet tehneet sitä tarpeeksi ajoissa. Myös aikaisempia kokouksia on käyty vajaalukuisina. Koska valtuustokausi on vasta aluillaan ja valtuustossa uusia valtuutettuja, niin ilmeisesti kaikki eivät tiedä, miten tulee menetellä esteen sattuessa. Tämän johdosta esitän, että seuraavaan kokouskutsuun oheistetaan lappu, jossa pyydetään valtuutettua ilmoittamaan riittävän ajoissa mahdollisesta esteestään, jotta varavaltuutettu voidaan kutsua.

Esitän myös selvitettäväksi, olisiko mahdollista ilmoittaa puhelimitse kokouksesta varavaltuutetulle, mikäli varsinaisen valtuutetun esteellisyys ilmoitetaan niin myöhään, että esityslistaa ei ehditä postittaa. Tämähän on käsittääkseni mahdollista ainakin kaupunginvaltuuston puolella, jossa varavaltuutettuja on kutsuttu puhelimitse. Suurimmalla ryhmällä taas on käsittääkseni ollut käytäntö, että ensimmäinen varavaltuutettu on automaattisesti kutsuttu paikalle, koska hyvin usein ainakin yksi valtuutettu on poissa.

Kirkollisvaaleissa on valittu valtuutetut ja varavaltuutetut siten kuin lainsäädäntö edellyttää ja lähtökohta on, että valtuuston tulee kokoontua täysilukuisena, tarvittaessa varavaltuutetuilla täydennettynä. Valtuutettujen tulee huolehtia siitä, että varavaltuutettujen oikeutta osallistua kokouksiin ei loukata.

3.) Esitän lisäksi, että vuoden viimeisessä kokouksessa saatetaan kirkkovaltuuston tiedoksi kaikki kuluneen vuoden aikana tehdyt aloitteet ja kerrotaan, mihin toimenpiteisiin niiden osalta on ryhdytty tai vaihtoehtoisesti seuraavan vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Kaikkia aloitteita ei ole jätetty kirkkovaltuuston kokouksissa, joten olisi hyvä, että valtuutetut näin pysyisivät aloitteiden osalta ajan tasalla, vaikka ne olisivatkin vasta käsittelyvaiheessa. Toisin kuin aikaisempina vuosina, tänä vuonna on tiettävästi tehty useita aloitteita (muutkin kuin allekirjoittaneet), mitä pidän hyvänä osoituksena aktiivisesta valtuustotoiminnasta.

Kemijärvellä, 27.9.2007

Janne Kaisanlahti

kirkkovaltuutettu

(jatkoa edelliseen:)

Kemijärven kirkkoneuvostolle / kirkkoneuvoston jäsenille tiedoksi seuraavaan kirkkoneuvoston kokoukseen

  1. Esitän Kemijärven kirkkoneuvostolle kunnioittavasti seuraavaa: Kirkkovaltuuston kokouksen 11.2.2008 yhteydessä esiteltiin kirkkovaltuustosta ja kirkkoneuvostosta otettuja yhteisvalokuvia. Valokuvauksesta kirkkoneuvosto päätti 29.10.2007 aloitteeni johdosta. Aloitteessani esitin, että kuvaus olisi suoritettu tavallisella digitaalikameralla ja kuvista olisi peritty valmistuskustannuksia suurempi hinta, ja erotus olisi annettu lähetystyöhön. Tällä tavalla olisi osoitettu, että pienelläkin tavalla voi tukea lähetystyötä. Kuitenkin päädyttiin käyttämään ammattivalokuvaajaa, mikä tietysti valokuvien tason kannalta on hyvä asia. Siitä huolimatta kirkkoneuvosto ei ole tehnyt päätöstä, jonka mukaan valokuvat olisivat kirkkovaltuutetuille maksuttomia.

    Kuitenkin kirkkovaltuuston kokouksessa käytiin vapaata keskustelua, ja tuntui olevan yleinen mielipide, että kirkkovaltuutettujen tulee saada valokuvat ilmaiseksi. Kirkkojärjestyksen 8 luvun 5 §:n mukaan kirkkovaltuusto olisi voinut ottaa asian käsiteltäväkseen, mutta koska se ei sitä tehnyt, niin kirkkoneuvoston entinen päätös on voimassa. Kirkkoneuvoston tulisi nyt tehdä uusi päätös koskien kuvien maksullisuutta ja myös, ovatko kirkkoneuvostosta otetut kuvat ilmaisia eli saavatko kirkkoneuvoston jäsenet siis kaksi valokuvaa seurakunnan kustannuksella. Oma mielipiteeni on edelleen se, että seurakunnalla on näillekin rahoille parempaa käyttöä. Ainakin itse maksan oikein mielelläni valokuvan, joka on mukava muisto kirkkovaltuustotyöstä. Ei kouluissa otettuja luokkakuviakaan koulu maksa lapsille.

  2. Samassa 29.10.2007 käsitellyssä aloitteessani, jossa esitin valokuvan ottoa, kehotin myös, että kirkkovaltuuston kokouskutsun yhteydessä lähetetään ohjeistuksen paperilappu, jossa kerrotaan, miten tulee menetellä, jos on estynyt saapumasta kokoukseen. Kirkkoneuvosto tyytyi vastaamaan tähän vain toteamalla, että kirkkovaltuuston työjärjestys on aikanaan lähetetty kaikille valtuutetuille. Kuitenkin kulunut vuosi on osoittanut, että aloitteeni oli aiheellinen, sillä kirkkovaltuutetut eivät ilmoita poissaoloistaan ja loukkaavat näin varajäsenten oikeutta osallistua kokoukseen. Kirkkovaltuuston kokouksissa on ”tyhjiä tuoleja” ollut 29.5.2007 kaksi, 26.9.2007 viisi, 14.12.2007 kaksi ja 11.2.2008 kolme.

    On ymmärrettävää, että ihmisillä on joskus tärkeä este, jonka johdosta ei voi osallistua kokoukseen. Olisi kuitenkin pieni vaiva ilmoittaa poissaolostaan, niin varajäsen tiedettäisiin kutsua paikalle. Kunnalliselämässä on pidetty kovasti tärkeänä, että varajäsenet kutsutaan; onpa kokouksia mennyt nurinkin varavaltuutettujen kutsumiseen liittyvien kysymysten johdosta. Niinpä uudistan aikaisemman aloitteeni ja esitän, että seuraavan kokouskutsun yhteyteen oheistetaan paperilappu, jossa ohjeistetaan kirkkovaltuutettuja, miten tulee menetellä esteen sattuessa.

Kemijärvellä, 22.2.2008

Janne Kaisanlahti

kirkkovaltuutettu

Tämä aloitteeni, tai oikeammin kirkkoneuvostolle suunnattu kirjelmäni, koski lähinnä kirkkovaltuuston järjestäytymistä koskevia asioita. Halusin, että kirkkovaltuustosta otettaisiin valokuva, mutta en, että se tehtäisiin seurakunnan rahoilla. Oli harmillista, että asia vääntyi sellaiseksi. Toinen mieltäni painava asia kokouskäytännössä on, että kirkkovaltuutetut eivät ilmoita poissaoloistaan ja näin varajäsenet eivät voi osallistua kokouksiin. Toivon, että tässä asiassa tulee muutos. Olen puuttunut asiaan useita kertoja, mutta edelleenkään yhdenkään kokouskutsun mukaan ei ole suostuttu liittämään ohjeistusta, miten tulee ilmoittaa poissaolostaan esteen sattuessa.