Tuoretta tarjolla -kampanjan Internet-sivuilla on kysytty ehdokkaiden mielipiteitä eräisiin tärkeisiin kysymyksiin. Janne Kaisanlahden vastaukset löydät myös tästä.

Kenen asioita ajan?
Kaikkien niiden, jotka haluavat, että kirkko elää tässä ajassa ja uudistuu, mutta pitää samalla kiinni turvallisista kristillisistä perusarvoista. Lähin viiteryhmäni on tietysti ensisijaisesti pohjoissuomalainen väestönosa, johon saan kuulua.

Miksi haluan vaikuttaa kirkossa?

Jotta kirkko voi uskottavasti olla myös nuorten asialla, tulee sen päätöksenteossa olla nuoria mukana. Mietin kovasti, olenko sopiva henkilö ehdokkaaksi, kun kokemusta ei ole vielä paljoa. Tulin kuitenkin ensimmäisissä seurakuntavaaleissani 2006 Kemijärven ja koko Itä-Lapin ääniharavaksi ja katsoin sen johdosta, että minulla on oikeus olla tarjoamassa tuoretta vaihtoehtoa. Kokeneetkin vaikuttajat ovat joskus aloittaneet ja olleet ensikertalaisia.

Olen huolestuneena seurannut, miten kirkossamme tuntuvat vaikuttavan niin ääriliberaalien kuin vanhoillistenkin klikit, jotka molemmat ovat menneet äärimmäisyyksiin. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmittymään, vaan haluan tarjota maltillisen keskitien vaihtoehdon.

Miten ristiriidat naispappeuskysymyksissä tulisi ratkaista?

Kirkkomme avasi 20 vuotta sitten papin viran myös naisille, mikä oli mielestäni hyvä päätös. Muuan entinen naispappeuden vastustaja sanoi kerran, ettei ole havainnut naispappeudesta mitään pahaa koituneen Suomen kirkolle, vaan Jumala voi toimia kumpaakin sukupuolta olevien pappien kautta tässä ajassa. Kuitenkin erilaiseen raamatuntulkintaan ja traditioon nojaten mm. katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat pitäneet papin viran vain miehillä, ja katson, että myös tämän vanhan virkakäsityksen omaavilla tulee olla oikeus toimia kirkossamme. Työsyrjintää ei silti tule tämän nojalla sallia.

Miksi nuoret aikuiset ovat suurin kirkosta eroajien ryhmä? Mitä pitäisi tehdä? Vai pitäisikö mitään?

Monet nuoret eivät tunne hyötyvänsä mitään kirkon jäsenyydestä eivätkä halua maksaa kirkollisveroa vain tavan tai perinteen vuoksi. Nuorille ja esim. nuorille lapsiperheille suunnattuja palveluja on markkinoitava tehokkaasti ja kerrottava eri tavoin kirkon tekemästä työstä. Kirkkoon kuulumisesta on luotava positiivinen, kansaa yhdistävä juttu - iskulauseeksi ei "eroa kirkosta" vaan "kuulu kirkkoon"!

Nuorille kuten kaikille muillekin kirkon markkinoinnissa tärkein "mainostettava" asia on tietysti evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta. Sitä on julistettava tänäänkin Suomen nuorille, sillä se on iankaikkinen totuus kautta aikojen ja sukupolvien.

Millainen on Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulevaisuus?

Kirkon jäsenmäärän lasku ei tietenkään lupaa hyvää. Uusi aika edellyttää aina uusia keinoja. Kirkossa kaiken pohja tulee silti tietysti olla Kristus-kallio, joka on murtumaton. Kun kirkko seisoo Jeesuksen rakentamalla pohjalla, on sillä toivo ja tulevaisuus. Virren sanoin: "Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa"

Onko kirkko tuore?

JAA

Tähän kuuluisi kai nuoren ehdokkaan vastata, että "ei ole, mutta äänestäkää minua, niin teen sitä tuoreemmaksi". Työssä nykypäivän haasteisiin vastaamiseksi onkin varmasti paljon tekemistä ja nuoria ihmisiä tarvitaan kipeästi mukaan kirkon päätöksentekoon. Kuitenkin kirkon perussanoma - Jumalan rakkaus Golgatan ristiltä loistavana armona on aina tuore, ajankohtainen ja universaali. Niin kauan kuin kirkko levittää evankeliumia, on se pohjimmiltaan tuore.

Pitääkö kirkon aktivoitua uskontojen välisessä keskustelussa?

JAA

Jo maailmanrauhan kannalta on elintärkeää, että eri uskontoja tunnustavat voivat elää sovussa ja kunnioittaa toisiaan ihmisinä. Vuoropuhelua tarvitaan. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että kaikki uskonnot asetettaisiin samalle viivalle, vaan kristittyjen on tehtävä lähetystyötä ei-kristittyjen keskuudessa lähetyskäskyn mukaisesti.

Erityisen tärkeäksi koen ekumenian, kristittyjen kirkkojen välisen yhteistyön, jota tässä myrskyävässä maailmassa tarvitaan entistä enemmän. Pelastushan ei koidu sinällään minkään kirkkokunnan tai ryhmittymän kautta, vaan "yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden".

Pitääkö kirkon lisätä voimavaroja moderniin viestintään (esim. nettipapit)?

JAA

Internet on mainio evankelionnin väline. Moni voi haluta yhteyden pappiin/muuhun kirkon työntekijään tätä kautta ja silloin tällainen palvelu on hyvä olla. Tiedottamista kirkon asioista myös Internetissä on jatkuvasti kehitettävä ja elettävä ajan mukana. Ensimmäinen kirkkovaltuustoaloitteeni muuten koski juuri kotiseurakuntani Internet-sivujen kehittämistä.

Tuleeko samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhde siunata kirkollisesti?

EI

Vaikka valtio on hyväksynyt samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin, ei kirkko voi asettaa mitään vaihtoehtoista mallia pyhälle avioliitolle. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja on biologinen fakta, että vain tästä suhteesta voi syntyä lapsia. Miehen ja naisen välinen suhde on ainutlaatuinen, ja perhe on yhteiskunnan perusyksikkö.

Kysymykseen siunauksesta on varmaan helppo vastata, että keneltä se on pois, jos kirkko siunaa ihmisiä. Siunausta pyytävälle ihmiselle se onkin annettava, mutta suhdetta, joka kristillisen opin mukaisesti ei ole oikein, ei voida siunata. Raamatun kanta on tässä niin selvä, että vaikka monet nuoret nykyään vaativat kirkkoa ottamaan avosylin vastaan myös homosuhteet, niin en uskalla lähteä luopumaan Raamatun tarjoamasta ydinperheen mallista. Tietysti homoseksuaaleja on kunnioitettava ihmisinä siinä missä valtaväestöön kuuluviakin.

Voiko kirkko myöntää turvapaikan henkilölle, jolla ei ole oleskelulupaa?

EI

Joskus voinee esiintyä tilanteita, joissa inhimillisesti tällainen on ymmärrettävää. Kuitenkaan kirkko ei voi ryhtyä harjoittamaan Suomen lakien vastaista menettelyä.

Tulisiko syrjintäkielto hyväksyä myös kirkossa?

JAA

Sukupuolen perusteella ketään ei saa syrjiä. Syrjintäkielto ei saa kuitenkaan merkitä sitä, että pappia valitessa tämän elämäntapoihin ei saisi kiinnittää huomiota. Papin on kuitenkin oltava esikuvana laumalleen, vaikkei kukaan meistä ole lähelläkään synnitöntä. Seurakunnalla on oltava oikeus valita työntekijöikseen vain kirkon jäseniä, jos näin haluavat.

Täytyykö kirkon uudistua?

JAA

Uusia toimintatapoja on jatkuvasti kehitettävä ja monelle ihmiselle korkeata kirkon kynnystä on madallettava. Kirkon hallinnon uudistumisen kannalta on ollut hyvä, kun on tehty päätös äänestysiän laskemisesta; se on toki pieni askel, mutta askel kuitenkin.

Uudistuminen ei saa tarkoittaa kristillisistä perusarvoista luopumista ja kaiken sallimista. Raamatun opetukset mm. evankeliumin levittämisestä, perhekäsityksestä ja elämän puolustamisesta ovat edelleen totta. Kirkon oppi on Jumalan antama eikä sitä voi muuttaa äänestyksillä.

Erityisen tärkeä asia minulle on se, että kirkon on oltava helposti lähestyttävä, ei pelottava ja etäinen.

Kannattaako nuori valita edustajaksi kirkon korkeisiin hallintoelimiin?

JAA

Kirkon hallinnossa tarvitaan mahdollisimman laaja edustus eri ikäryhmistä ja mielellään myös eri ammateista ja kumpaakin sukupuolta. Kun nuoret aikuiset eroavat kirkosta nyt niin paljon, niin on elintärkeätä saada nuorta ajattelua kirkon hallintoelimiin. Kyse on myös kirkon imagosta.

Sellainen kirkko, jossa on paljon nuoria, on tulevaisuuden kirkko!

Yleensähän on tapana sanoa, että "olen lukuisten pyyntöjen johdosta asettunut ehdokkaaksi" ja vieläpä vakuutella, että enhän minä millään haluaisi, mutta kun nuo niin kovasti pyysivät. Muistaakseni marsalkka Mannerheim sanoi, että suurinta ylpeyttä on teeskennelty vaatimattomuus, ja minulle se ei ainakaan sovi. En sano siis, että olen asettunut ehdokkaaksi, koska muut väkisin pyysivät. Kolme kemijärveläistä kirkkovaltuutettua puheli kyllä kanssani ja kehotti ehdolle, mutta olisin varmaan muutenkin tullut tähän ratkaisuun. 

Miksi sitten olen ehdokkaana? Kun harkitsin ehdokkuutta, pohdin mielessäni, olenko liian kokematon noin merkittävään toimielimeen ja toistaalta, kannattaako lähteä ehdokkaaksi, kun Lapista kuitenkin vain muutama henkilö tulee valituksi. Sain mm. seuraavanlaisia perusteluita aikaiseksi:

1. Kirkon piirissä on esiintynyt voimakkaasti tarvetta saada nuoria aikuisia luottamuselimiin. Kaikkia ikäryhmiä tarvitaan. Jos alle 30-vuotiaita ei ole yhtään ehdokkaana, niin miten heitä voisi tulla valituksikaan? Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI:n vaalikampanjan TUORETTA TARJOLLA tavoitteena on saada jokaisesta hiippakunnasta vähintään yksi alle 30-vuotias edustaja kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Koska nuoret ovat olleet niin voimakkaasti aliedustettuja, tulisi eri ikäryhmiä edustavien kirkkovaltuutettujen harkita, kannattaisiko näissä vaaleissa antaa nyt ääni sopivalle nuorelle ehdokkaalle.
2. Minulla ei ole kokemusta kirkolliskokoustyöstä ja olen ensimmäisen kauden valtuutettu. Mutta joskus ne pitkäaikaiset kirkkopoliitikotkin ovat olleet ensikertalaisia. Pohdin pitkään, onko sopimatonta lähteä haastamaan vanhoja ja arvokkaita kirkkovaikuttajia. Tulin lopulta siihen tulokseen, että koska sain paitsi Kemijärvellä niin koko Itä-Lapissa eniten ääniä viime seurakuntavaaleissa, niin olen oikeutettu asettumaan ehdolle.
3. Haluan olla edistämässä kirkon hallinnon demokratiaa. Kirkon oppi on Jumalan asettama, siitä ei päätetä äänestämällä, mutta minkälaiset henkilöt kirkon hallintoa koitavat ja oppia tulkitsevat, siitä äänestetään. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä laajemmin vaihtoehtoja.
4. Haluan olla tarjoamassa edustamaani arvomaailmaa äänestäjille, jotka voivat valita, katsovatko sen oikeaksi. Kristillisiä perusarvoja on voitava puolustaa myös tässä ajassa ja muuttuvassa maailmassa. Arvojeni perusta on koti, uskonto ja isänmaa. Olen joskus sanonut, että kirkossa en koe kuuluvani sen enempää vanhoillisten kuin ääriliberaalienkaan "leiriin", vaan tarjoan maltillisen keskitien vaihtoehdon.
5. Minulle tärkeä asia on se, että kirkko on helposti lähestyttävä. Myös kirkon hallinnon on oltava lähellä kirkon jäseniä. Kuluneella kirkkovaltuustokaudella käsiteltiin kirkollisvaalien äänioikeusikärajan alentamista 16 vuoteen. Omassakin hiippakunnassa tästä on ollut erilaisia näkemyksiä. Ikärajan alentaminen ei tietenkään ole mikään ratkaisu siihen, että osa nuorista vieraantuu kirkosta, mutta päätös oli silti ehdottoman oikea. Onhan rippikoulukin yleensä käyty tuohon ikään mennessä ja hengellinen "täysi-ikäisyys" alkaa.
6. Tulevalla kirkolliskokouksen kaudella otetaan kantaa mm. kirkkoherran valintatapaan. Kannatan ehdottomasti käytäntöä, että seurakuntalaiset valitsevat kirkkoherran kansanäänestyksellä. On sanottu, että valta pitäisi siirtää kirkkovaltuustoille, koska seurakuntalaiset eivät kuitenkaan äänestä. Kyllä aktiiviset seurakuntalaiset äänestävät, ja jos sellaisia ei ole, niin heidät pitää aktivoida! Ja hiippakunnassamme on paljon vireitä seurakuntia, joissa kirkkokansa haluaa suoraan valita paimenensa. Jos etelässä äänestysinto on matalalla, niin miksi pohjoisen väestön pitäisi siitä kärsiä? Tätä oikeutta valita kirkkoherra ei saa viedä meiltä pois!
   

Meneekö annettu ääni hukkaan?

Vaaleissahan ei voi koskaan tietää, kuka tulee valituksi. Olen ehdokkaana Juureva kirkko ihmisten keskellä -ehdokaslistalla, joka on suurin ehdokaslista ja jolta epäilemättä tulee valituksi useita henkilöitä. Jos valitsijat haluavat, että tavoite vähintään yhdestä nuoresta edustajasta per seurakunta täyttyy, niin nyt siihen on mahdollisuus. Olen suurimman listan ainoa nuori ehdokas; koko ehdokasjoukossa kirkolliskokoukseen on vain kaksi nuorta ehdokasta ja hiippakuntavaltuustoon kolme. 

Olen ehdokkaana tosissani, en ns. täyte-ehdokkaana. Vaalin tulos riippuu täydellisesti äänestäjistä. Vaalit ovat demokraattiset ja hyvä niin. Kirkkovaltuutetut ratkaisevat, minkälainen porukka toimii kirkolliskokouksessa seuraavat neljä vuotta.

Ehdokkaasta sanottua Janne Kaisanlahti tuo kirkon päätöksentekoon tuoretta näkemystä ja vahvan innostuksensa. Janne pitää esillä kristillisiä arvoja niin vaikuttamistyössä kuin omassa elämässäänkin. Kirkolliskokoukseen tarvitaan pätevä henkilö edustamaan meitä nuoria! Hanna Plosila kauppatiet. yo Rovaniemi Olemme oppineet tuntemaan Jannen vastuuntuntoisena nuorena miehenä, joka uskaltaa aina sanoa ja perustella mielipiteensä, vaikka se olisikin yleisestä poikkeava. Jannen tietämykseen ja haluun ajaa yhteisiä asioita voi aina luottaa; hänessä yhdistyvät vahvat arvot ja tahto tehdä paljon työtä. Timo ja Maria Tapaninen hall. yo, eduskunta-avustaja / opettaja Posio-Helsinki Nuorten äänen on kuuluttava myös kirkolliskokouksessa, sillä nuorissa on tulevaisuus. Kukapa olisi parempi puhumaan nuorten puolesta kuin aidosti nuori ehdokas? Olen tuntenut Jannen jo monta vuotta ja nähnyt hänen tapansa toimia ja vaikuttaa. Hän on oikeasti asiallensa ja vakaumuksillensa omistautunut ja toiminnasta huokuu aina vahva aatepohja. Lisäksi kaikki mihin Janne ryhtyy, sen hän myös kunnialla ja suurella ahkeruudella hoitaa. Susanna Viitala kasvatustieteiden yo. Kemi